Tansanian ja Sansibarin historiaa

Jotta voimme ymmärtää paremmin nykyaikaa, on meidän hyvä tiedostaa historia, joka on johtanut nykypäivään. Eli seuraavaksi avaamme Tansanian ja Sansibarin historiaa.

Tansanian historia

Itä-Afrikka tuli Euroopalle tärkeäksi 1700-luvun lopulla, kun orjien sekä norsunluun kysyntä kiihtyi. Välittäjän osan ottivat Omanin arabit, jotka Iso-Britannian tuella häätivät portugalilaiset pois Itä-Afrikan rannikolta. Kauppajärjestelmän kasvamisen myötä alkoivat eurooppalaiset tutkimusmatkailijat sekä lähetyssaarnaajat tunkeutua sisämaahan. 

Tutkimusmatkalijoiden ja lähetyssaarnaajien jälkeen tulivat siirtomaavaltiaat. Eurooppalaisten valtojen jakaessa Afrikan keskenään Saksa sai Tansanian mannerosan ja Iso-Britannia Sansibarin saaren. Ensimmäinen maailmansota romahdutti Saksan siirtomaavallan jonka jälkeen Tanganjika, nykyisen Tansanian mannerosa, tuli Iso-Britannian hallintaan Kansainliiton mandaattialueena. Maan hallinto järjestettiin uudelleen, niin sanotun "epäsuoran hallinnon" ajatuksen pohjalle, käyttäen afrikkalaisjohtajia välikäsinä.

Afrikkalaisten asiaa ajamaan perustettiin 7. heinäkuuta 1954 Tanganyika African National Union, lyhennettynä TANU, joka kasvoi nopeasti maan afrikkalaisten joukkoliikkeeksi. Se ja sen tukemat ehdokkaat voittivat kaikki paikat vaaleissa vuosina 1958–59. Siirtomaahallitsijat eivät halunneet ottaa sitä riskiä, että tanganjikalaiset olisivat tarttuneet aseisiin, niin kuin monissa naapurimaissa oli tapahtunut ja TANU sai muodostaa Julius Nyereren johdolla "vastuunalaisen hallituksen" vuonna 1960. Täyden itsenäisyyden Tanganjika sai lopulta  9. joulukuuta 1961.

Julius Nyerere, joka tunnettiin nimellä Mwalimu eli opettaja, oli muovaamassa Tansanian politiikkaa alusta lähtien. Hänet valittiin itsenäisyysliikkeen johtoon vuonna 1954, jonka lisäksi hän oli itsenäisen Tanganjikan ensimmäinen pääministeri ja hän toimi presidenttinä ajalla 1962–85 ja Chama Cha Mapinduzi (CCM) -puolueen puheenjohtajana. Hän luopui vapaaehtoisesti vallasta 1985, mutta vaikutti arvovallallaan sekä julkisilla kannanotoillaan kuolemaansa saakka.

Itsenäisyytensä aikana Tansania on tullut tunnetuksi politiikastaan ja omaleimaisesta ideologiastaan. Tansanian johtajat julistivat pyrkivänsä omalta afrikkalaiselta pohjaltaan sosialismiin sekä omaehtoisuuteen. Vuonna 1967 päämääriä ja keinoja täsmennettiin niin sanotussa Arushan julistuksessa, jonka kolmesta keskeisestä kohdasta ensimmäinen oli demokratia, tasa-arvo, ilmaisun ja kokoontumisen vapaus. Toinen kohta oli, että maatalous on kehityksen ydin, jonka seurauksena järjestetyn kyläohjelman puitteissa yli 91 prosenttia tansanialaisista siirrettiin uusiin kyläyhteisöihin, joissa heidän oli tarkoitus viljellä maata tuottoisasti yhdessä ja yhteisin välinein. Kolmas kohta oli, että valtio kontrolloi tuotantovälineitä ja jakelua sekä että omaehtoisuutta, vastuuntuntoa ja kovaa työtä rohkaistaan. Yhteisöllisyyteen sekä omavaraisuuteen tähdänneen Arushan julistuksen myötä Tansaniasta tuli myös käytännössä sosialistinen valtio sillä pankit, suurviljelytilat, vakuutusyhtiöt ja tuotantolaitokset siirrettiin valtion omistukseen ja niin koulutus- kuin terveydenhuolto-olojakin parannettiin.

Sansibarin historia

Sansibarilla on pitkä ja vaiheikas historia. Sansibar sijaitsee ikiaikaisen kauppaimperiumin keskiössä, jonka muodostivat Arabian niemimaan sulttaanikunnat yhdessä Itä-Afrikan rantamaiden kanssa. Se oli 1800-luvulla Itä-Afrikan tärkein kauppakaupunki. Persian ja Intian kanssa käytiin kauppaa mausteilla, kullalla ja norsunluulla sekä orjilla. Intian valtameren reunamille syntyi myös oma erityinen kulttuuri ja kieli – suahili.

18000-luvun Swahili sulttaanin palatsista, entisöity hotelliksi

Sama palatsi oli myös Sansibarin ensimmäinen valokuvaamo

Sansibar on ollut historiansa aikana monen vallan alaisena. Noin vuosina 1500-1700 Sansibaria hallitsivat portugalilaiset, jotka alistivat saaren tuliaseiden avulla valtaansa. Portugalilaisten jälkeen saaret siirtyivät Omanin sulttaanin alaisuuteen, ja vielä tänäkin päivänä arabit ovat yksi suurimmista väestöryhmistä saarella. Samoihin aikoihin Omanin sulttaani Said Bin Sulttan siirsi hovinsa Muscatista Sansibarille, ja saaresta tuli 1800-luvulla Itä-Afrikan tärkein kauppakaupunki, jonka merkittävimpiä kauppatavaroita olivat orjat ja norsunluu. Off topic vertailuna afrikan norsuja oli tuolloin yli 10 miljoonaa, tänä päivänä noin 400 000. Mausteplantaaseja syntyi Omanin sulttaanin vallan aikaan paljon, ja mausteakuppa oli vilkasta. 1870-luvulla Sansibarissa asui 200 000-300 000 mustaihoista afrikkalaista orjaa.

Nykypäivän maustekauppaa

Persialainen Hamam (kylpylä) 1800-luvulta

1800-luvun lopulla Saksan keisarikunta valtasi siirtomaakseen Saksan Itä-Afrikan, eli Burundin, Ruoandan ja Tansanian mantereenpuoleiset alueet, jolloin 1890-luvullla Iso-Britannia julisti Sansibarin protektoraatikseen, eli suojelualueekseen. Uusi sulttaani ei tätä hyvällä sulattanut, mutta lopulta Iso-Britannia tulitti hänen palatsiaan. Tämä tunnetaan maailman lyhyimpänä sotana, joka oli kestoltaan vain 38 minuuttia. Britannian avustuksella ja tuella valtaan noussut uusi sulttaani Hamoud Bin Muhammed lakkautti vihdoin orjakaupan vuonna 1897, joka oli alkanut 1600-luvulla Omanin sulttaanin valtakaudella. Tässä osansa oli myös David Livingstonella, joka taisteli Sansibarilla orjakauppaa vastaan. Orjat jäivät asuttamaan saarta, joilloin heistä tuli merkittävä väestöryhmä. Tärkeimmät virat, kuten myös koulutus- ja hallintojärjestelmä jäivät arabien valtaan. Samaan aikaan myös intialaisia alkoi tulla saarelle, ja monet maa-alueet joutuivat intialaisten hallintaan kaupankäynnin tuloksena. Britit hallitsivat Sansibaria arabisulttaanien avulla pitkälti toista sataa vuotta, joiden aikana sulttaanien valta oli varsin nimellinen. Noista vuosista on saarella vielä jäänteenä kohtuullisen hyvä englanninkielen taito. 

Sansibar itsenäistyi Iso-Britanniasta 19.12.1963, jolloin siitä tuli perustuslaillinen sulttaanikunta, jota hallitsi arabisulttaani. Kuitenkin 12.1.1964 eli vain vajaa kuukausi myöhemmin tapahtui vallankumous, jonka kannattajiin kuului paljon entisten afrikkalaisten orjien jälkeläisiä. Vallankumous eteni nopeasti sulttaani Jashmid bin Abdullah Al Saidin pääkaupunkiin Stone Towniin. Sulttaani koitettiin saada tekemään itsemurha, mutta hänen onnistui paeta Iso-Britanniaan perheineen, jossa hän asuu maanpaossa vielä tänäkin päivänä. Vallankumous johti kansanmurhaan, jossa murhattiin 5000-12 000 ihmistä, lähinnä etnisistä väestöryhmistä, kuten aasialais- ja arabiväestöä. 

Stone Townin kapeita kujia

Vallankumouksen jälkeen Tanganjikan presidentti Julius Nyerere lähetti sotilaita ja poliiseja auttamaan järjestyksen palauttamisessa ja arabivalta päättyi. Sansibar ja Tanganjika yhdistyivät 26.5.1964, jonka jälkeen ne yhdistettiin Tansanian liittovaltioksi. Ensimmäisenä presidenttinä toimi Tansanian politiikkaa alusta lähtien muovannut Julius Nyerere.

Palasia historiasta Stone Townin kaduilla

Hyvälle ystävälleen sulttaani Bargashille kuninkaallinen laivasto rakensi lahjaksi Ihmeiden talon eli House of Wonders. Länsimaisia ihmeitä talossa olivat muun muassa sähkö ja hissi. Eksoottisempaa puolta edustivat House of wondersin sisäpihalla vapaana temmeltäneet viidakon eläimet.

Stone town on Zanzibar cityn keskusta, ja nimi Stone Town  tulee kaupungin keskustan kivitaloista, joita sulttaaniperhe asutti. Stone Town on myös unescon maailmanperintökohde. Komeimmissa Stone townin taloissa ovet on koristeltu upein kaiverruksin. Ovi onkin usein talon tärkein elementti, ja se siirtyy perintönä sukupolvelta toiselle ja koko talo saatetaan rakentaa perintöoven ympärille. Ovia löytyy monenlaisia ja ne edustavat eri kulttuureja. Osa on intialaisia, jotka on suunniteltu estämään norsun hyökkäykset. Norsujahan siis Sansibarilla ei kuitenkaan ole.