3 & 4 viikko vankilalla

Kolmas viikko

Kolmannen viikon alussa alkoivat oikeudenkäynnit, joihin mekin pääsimme osallistumaan. Ensimmäiseksi oikeuteen lähti Elena, jolla oli hyvinkin nopea versio oikeudenkäsittelyssä. He kävelivät oikeustalolle, saivat suoraan kutsun sisään, tuomari ensin hetken huusi pojalle ja pyysi vannottamaan ettei poika enää tekisi tyhmyyksiä. Poika lupasi käyttäytyä, jonka jälkeen he poistuivat käsittelystä ja poika lähti isänsä kanssa kotiin. Kyse oli pienestä rikkeestä. Tähän kaikkeen meni oikeustalolla noin viisi minuuttia. Elenan palattua vankilalle Ansa häippäsi sairastamaan talolle, ja Elena jäi loppupäiväksi yksin Minninkin ollessa lääkärissä. Talolla siis oli pääsiäisen aikaan useampikin henkilö kipeänä, ja onnekkaasti jonon jatkoksi pääsi Ansa, joten seuraavan päivän Elena ja Minni opettivat vankilalla keskenään.

Viikon puolivälissä saimme vankilaan vieraaksi talolla asuvat ensihoitajat Katrin ja Ampen, jotka olivat oman harjoittelunsa suorittaneet sairaalassa, ja joille nuoret olivat saaneet valmistella kysymyksiä anonyymisti. Lapset olivatkin kiitettävästi valmistelleet erittäin mielenkiintoisia mieltään askarruttavia kysymyksiä, joista yksikään ei kyllä ensihoitoon sinänsä liittynyt. Kysymykset liittyivät enemmänkin tattadadaa... seksuaalisuuteen! Kysymysten helmiä olivat muun muassa "Mitä tehdä kun penis ei mahdu sisään?", "Voiko homo saattaa naisen raskaaksi?", "Onko masturbaatio haitallista ja miksi siitä tulee hyvä olo?", "Näkeekö hiv:n henkilöstä päällepäin?" ja "Miksi tyttö juoksee AINA karkuun kesken aktin?". Viimeisimmän kohdalla mietimme onkohan tyttö ollut osallinen omasta tahdostaan ollenkaan, vai onko jokin muu mennyt hyyyyvin pieleen! Kysymysten joukossa oli myös hieman haastavimpia kysymyksiä, kuten "Kuka löysi hi-viruksen?" ja "Kuka löysi virukset ja bakteerit?" Kysymyksistä huomasi, että nuorten mieleen oli selkeästi jäänyt jotain pitämistämme hygienia, puberteetti ja seksuaalivalistus tunneistamme.

Amppe valmistautuu tikkien poistoon

Ensihoitajamme myös poistivat yhdeltä pojalta tikit, jotka olivat 16vrk:n jälkeen mädäntyneet ihon sisään. Edellisellä viikolla olimme ihmetelleet näiden tikkien pitkää kestoa, mutta lääkäri oli kuulemma määrännyt tikit pidettäviksi kaksi viikkoa ja sen lisäksi lääkäri oli kuulemma lopulta sanonut, että poika voisi itse poistaa tikit. Kielsimme kuitenkin poikaa tekemästä sen ja pyysimme sen sijaan Ampen ja Katrin käymään ja poistamaan ne samalla. Ensihoitajat tyhjensivät myös pienen mätäpaiseen toisen pojan jalkapohjasta.

Katri kaivelee mätää jalasta

Viikon lopulla Ansa pääsi osallistumaan oikeudenkäyntiin, johon koko reissuun menikin vajaa pari tuntia. Suurin osa ajasta koostui käsittelyn odottelusta oikeussalin ulkopuolella. Käsiteltävä asia koski noin 14-vuotiaan pojan tekemää varkautta. Hän oli varastanut isoäidiltään 3 miljoonaa Tansanian shillinkiä ( n. 1300€ ), joka on tansanialaisen keskivertopalkansaajan vajaan kahden vuoden palkka. Sen jälkeen hän on lähtenyt viettämään hulppeaa elämää Tansanian suurimpaan kaupunkiin Dar Es Salamiin majoittuen kalliissa hotellessa ja ostaen elektroniikkaa. Lopulta kun rahat oli kulutettu loppuun, poika palasi Moshiin ja majoittui setänsä ja hänen vaimonsa luokse, jolloin hän varasti heiltä 2 miljoonaa shillinkiä (880€). Lopulta hänet saatiin kiinni ja hän päätyi nuorisovankilaamme. Käsittely oli tunteikas sedän vaimon huutaessa suoraa kurkkua vähintiään 15 minuutin ajan. Sedän ja hänen vaimonsa lisäksi muita sukulaisia ei paikalla ollut, vaan muut osallistujat koostuivat vankilan työntekijöistä. Pojan isoäiti ei kuulema poikaa enää koskaan halua nähdä.

Ansan (ammattimainen) kuvaelma käsittelyn tapahtumista

Tila oli hyvin ahdas pieni huone, ja pöydän ääressä tuomarin lisäksi olleiden kahden henkilön virka jäi mysteeriksi, mutta sanaakaan eivät sanoneet, kuten ei syytetty poikakaan. Poika seisoi hermostuneesti kuunnelleen sedän vaimon ja tuomarin vuoropuhelua. Käsittely päättyi siihen ettei poika vapautunut, vaan palasi vankilaan.

Neljäs viikko

Neljännen viikon alussa käsiteltiin evoluutiota ja evoluutioteoriaa. Tansaniassa on hyvin uskonnollista populaa, joille on opetettu evoluutioteoriasta poikkeava teoria maailmansynnystä. Tästä johtuen nuoret olivat hyvin epäileväisiä teorian suhteen, ja lopulta joku päätyikin siihen, että jos evoluutiteoria pitää paikkansa, niin jumala on luonut ensimmäisen solun, josta kaikki alkoi. Nuoret olivat kuitenkin hyvin kiinnostuneita katsomaan aiheesta kertovia dokumentteja, epäilyistä huolimatta. Viikon alussa myös Minni pääsi osallistumaan oikeuskäsittelyyn, joka koski poikaa, joka oli varastanut isältään pyörän ja oli koittanut myydä sitä eteenpäin. Käsittely oli taas lyhyempi versio, jossa allekirjoiteltiin papereita ja lopulta koko perhe poistui yhdessä pois. Viikon alussa vankilalla opetettiin nuorille mm. ilmastonmuutoksesta -> kasvihuoneilmiö, roskaaminen ja eri uskonnoista sekä pelattiin mm. ultimatea, josta pojat innostuivat todella paljon! Ultimatesta pidettiin pienimuotoinen turnaus, jonka voittajat palkittiin ruhtinaallisesti ja häviävät saivat lohdutuspalkintoja.

"pelikenttä"

Dokumentin tueksi piirretyt evoluution pääkohdat

Loppuviikko osoittautuikin mielenkiintoiseksi, kun paikalliset sosiaalialan opiskelijat pitivät vankilalla  nuorille valistustuntia koskien seksuaalivalistusta. He opettivat swahiliksi, joten meidän tulkkimme käänsi meille heidän puheitaan, ja tulikin ilmi, että he opettivat nuorille masturbaation olevan haitallista ja voivan johtaa mm. seksuaaliseen kyvyttömyyteen. Tässä vaiheessa meillä keitti hieman yli ja marssimme hakemaan vankilan johtajan paikalle. Hän keskeytti tunnin ja piti puhuttelun paikallisille opiskelijoille, jotka sen jälkeen koittivat korjailla sanomisiaan. Tilanne oli todella turhauttava, koska väärän tiedon opettaminen ei ole nuorten (tai kenenkään) etujen mukaista, vaan synnyttää turhia pelkoja ja vääriä luuloja. Kaiken huipuksi aiheesta oli viikkojen kuluessa puhuttu niin paljon, että lapsetkin olivat selkeästi häkeltyneitä kun yksi sanoo toista ja toiset taas päinvastaista. 

Perjantai meni myös mielenkiintoisissa merkeissä, kun vankilalle saavuttuamme yksi poika tuli valittamaan huonontunutta oloaan kärsittyään yskästä jo pari viikkoa, ja toinen tuli näyttämään kättään, joka oli selkeästi turvonnut eikä ranne liikkunut normaalisti. Hän oli kaatunut ja lyönyt kätensä. Kolmas oli potkaissut seinää ja rikkonut varpaankyntensä, joten sen puhdistimme nopeasti ja laitoimme siteen päälle. Kahdesta toisesta pojasta olimme kuitenkin sitä mieltä, että heidän tulee päästä sairaalaan tarkastuttamaan kuntonsa.  Tämä ei vankilassa ole niin yksinkertaista, joten noin 30 minuutin vakuuttelun ja taivuttelun jälkeen saimme luvan viedä pojan sairaalaan, jolla oli käsi turvonnut.  Tässäkin vaiheessa he olivat vakuuttuneita, että kuumalla vedellä valelu olisi riittävä hoito, he olivat varmoja siitä, että käsi ei olisi murtunut. Yskäpotilas ei saanut lupaa lähteä, vaan työntekijät olivat sitä mieltä, että poika valehteli meille huonosta olostaan ja olisi ihan kunnossa.Teimme siis niin, että Ansa lähti pojan ja neljän vankilan työntekijän kanssa sairaalaan, ja Elena jäi Minnin sekä tulkin kanssa vankilaan pitämään Elenan suunnittelemaa aktiviteettia, joka oli paperimassasta eläin naamareiden tekoa.

Aluksi Elena keskusteli lasten kanssa mikä eläinhahmo he haluaisivat olla ja miksi. Sen jälkeen aloitettiin paperimassan valmistus jauhoista, vedestä sekä suolasta ja lapset repivät samaan aikaan valmiita sanomalehtisuikaleita naamareita varten sekä muotoilivat naamareiden pohjan sanomalehdestä teippiä apuna käyttäen. Naamareiden teko onnistui todella hyvin ja lapset olivat innostuneita uudesta tekniikasta. Sotkulta ei tosin vältytty kun 17 poikaa ja 1 tyttö yrittivät jakaa kaksi ”liisterikippoa”. Kun naamarit olivat valmiita ne vietiin kuivumaan tyttöjen huoneen lattialle ja odottamaan seuraavan viikon maalaushetkeä.

Naamarit kuivumassa

Sairaala oli mielenkiintoinen paikka, joka koostui useista matalista rakennuksista, joiden välillä meni ohut betonitie. Se muistutti hieman jotain lomaresorttia, mutta kunto vastasi lähinnä yhden tähden tasoa. Sairaala oli likainen ja ruuhkainen paikka. Röntgenhuone oli vajan näköinen hökkeli, johon oli kiinnitetty lappu "X-ray". Sairaalassa meni noin neljä tuntia eli koko loppu työpäivä, ja siellä odottelemaan joutuminen olikin yksi syy miksi vankilan henkilökunta ei tykkää nuorten kanssa sairaalaan lähteä. Toinen on maksut, tässä tapauksessa hoidimme itse maksamisen, jotta poika saisi hoitoa. Periaatteessa nuorten hoidot ovat ilmaisia koska he ovat valtion säilössä vankilassa, mutta koska korruptio on Tansaniassa laajalle levinnyttä, niin koittivat myös sairaalan henkilökunta saada rahoja pojan hoidosta, mutta vankilan työntekijä sai onneksi puhuttua hoidon maksuttomaksi. Tarvikkeet ovat aina omakustanteisia. Noh, lopulta kun lääkärissä ja röntgenissä oli käyty, niin kerrottiin että luu on sijoiltaan ja poika sai lastan käteensä. 

sadesuoja

Samalla reissulla ostettiin myös kuumemittari, yskänlääkettä sekä sienivoidetta vankilalle. Yskäpotilaalla ei ollut kuumetta.

Myöhemmin talolla lähetimme pojan röntgenkuvan suomalaiselle lääkärille saadaksemme hänen mielipiteensä röntgenkuvasta, ja hän totesi, että kädessä todellakin on murtuma. Hyvä siis että pojan oikeudesta hoitoon taisteltiin, koska kuumalla vedellä valeleminen ei käden vaurioita korjaa, paikallisten uskomuksista huolimatta.