Viimeinen harjoitteluviikko vankilalla

Viimeisen viikon maanantai alkoi perusopetukselle, jolloin kävimme läpi muun muassa englantia. Vankilan paikallisten harjoittelijoiden oli määrä pitää lapsille 45 minuutin mittainen tunti, mutta he eivät halunneetkaan pitää sitä, joten loppupäivästä innostuimme pelaamaan lasten kanssa lentopalloa, jota varten joku on tuonut verkon vankilalle.

Paperimassa naamarit kuivumassa

Tiistaina puolestaan aamu alkoi hyvin, mutta muuttui hieman inhottavammaksi, sillä kaksi lapsista pahoinpideltiin vankilan”poliisin” toimesta. Pojat kinastelivat aamupalalla vähän keskenään ja heittivät lusikalla puuroa toistensa päälle. Kinastelu kuitenkin loppui, kun heille sanottiin asiasta, jonka jälkeen he lähtivät vaihtamaan vaatteitaan. Vankilalla on melkoinen nokkimisjärjestys lapsienkin keskuudessa ja johto on valinnut yhden lapsista ”johtajaksi”, joka kantelee muista lapsista ja huolehtii esimerkiksi muiden lasten lääkinnästä. ”Johtaja” on ainut joka saa esimerkiksi mennä toimistoon hakemaan lääkkeitä. 

Kinastelun jälkeen tämä johtaja määräsi erään pojista menemään kertomaan vankilan henkilökunnalle asiasta. Henkilökunnnasta joku kutsui pojat toimistoon ja ilman sen suurempia kyselyitä käski pojat vuorotellen makaamaan märälle sekä likaiselle lattialle ja alkoi hakata heitä ontolla muovikepillä, jonka sisään oli laitettu painoksi toinen keppi. Elena alkoi luokassa ihmettelmään huutoa ja meni toimistoon katsomaan mitä siellä tapahtui. Henkilökunta pystyi selkeästi näkemään Elenan naamasta järkytyksen ja kun Elena huusi heille, että "lopettakaa", niin he vähän hiljensivät iskuja. Vesi silti vain roikuis pojan silmistä, jota sillä hetkellä hakattiin. Koska lyömistä ei kuitenkaan lopetettu Elena alkoi kuumeisesti etsiä vankilan johtajaa, joka ei tietenkään ollut paikalla. Toimistossa muut pieksentää katsovat aikuiset menivät selkeästi hiukan paniikkiin, sillä välin kun Elena kovaäänisesti etsi johtajaa ja pojat palautettiin luokkaan sekä kaikki aikuiset hajaantuivat. Koska johtaja ei ollut paikalla oli meidänkin pakko aloittaa tunnit ja jättää asian käsittely myöhemmälle. Aluksi aloimmekin maalata edellisellä viikolla tekemiä paperimassa naamareita. Maalaaminen oli lapsista todella hauskaa ja naamareista tulikin tosi hienoja.

Maalailua

Maalatut naamarit kuivumassa

Valmiita teoksia seinällä

Sen lisäksi saimme vieraaksemme saksalaisen sosiaalialan opiskelijan Sigridin, johon Ansa oli tutustunut kuppilassa viikkoa aiemmin, ja hän halusi tulla tutustumaan vankilaan sekä pitämään lapsille yhden oppitunnin.

Keskiviikko aamussakin olisi ollut parantamisen varaa, sillä ajoimme heti työmatkalla autokolarin. Kellekään ei kuitenkaan käynyt pahemmin, josta saamme kiittää allamme ollutta citymaasturia. Vankilalle päästyämme lapset olivat kuitenkin taas hyvin innokkaita ja aluksi ripustimme heidän kuivat naamarinsa seinälle muidenkin vankilalla työskentelevien ihasteltaviksi ja sen jälkeen pidimme kertausta opettamistamme asioista, sillä lapset tulivat tarvitsemaan tietoja seuraavana päivänä, jolloin järjestimme heille olympialaiset. Naamareita ripustaessamme lasten hakkaaja poliisi tuli pyytämään Elenalta anteeksi sitä, että Elena oli nähnyt pieksennän. Heitä siis todennäköisesti on kielletty hakkaamasta lapsia vapaaehtoisten nähden ja typerät rangaistukset pikkuasioista laitetaan käytäntöön iltaisin ja öisin, kun vankilalla on vain paikallisia. :/

Olympialaiset

Viimeiselle harjoittelupäivällemme olimme suunnitelleet Olympialaiset, jossa oli seitsemän eri lajia. Jokainen meistä kolmesta (Ansa, Elena Minni) oli suunnitellut kaksi lajia, ja 7. ja viimeinen laji olisi lentopallo. Palkinnoiksi olimme koonneet erilaisista herkuista koostuvia settejä, joista voittajat saisivat ensimmäiseksi valikoida omansa, toiseksi tulleet toisena jne... Nuoret jaoimme neljään ryhmään  ja onneksi heitä olikin ko. päivänä tasan 20, niin saimme 5 hengen joukkueet. Jaoimme itse ryhmät saadaksemme tasavertaiset joukkueet, jonka jälkeen joukkueet keksivät itselleen nimen ja kannustushuudon. Olimme hankkineet erivärisiä kankaanpaloja joukkueiden tunnistamiseksi. Nuoret olivat innokkaina mukana aloittamassa Olympialaisia!

Värikoodit joukkueille

Olympia chick!

Ensimmäisenä lajina oli Ansan pitämä tietokilpailu, jossa oli kysymyksiä koskien erilaisia aiheita, mitä olimme vankilalla nuorille viiden viikon aikana opettaneet. Nuoret supisivat keskittyneinä omissa joukkueissaan vastatessaan kysymyksiin. Tarkastettaessa vastaukset olivat pääosin oikeita, mutta jotkut kysymykset tuottivat hiukan päänvaivaa.

Päänvaivaa kysymykset aiheuttivat myös vankilan henkilökunnalle, jotka pyörittelivät päätään masturbaation normaaliudesta koskevan kysymyksen kanssa. He olivat vieläkin sitä mieltä, että ei ole normaalia toimintaa tuo kauhia luonnoton teko. Tästä taas jälleen kerran väännettiin hetkemme...

Pistetaulukko

Toisena lajina oli Elenan pitämä "Rikkinäinen puhelin piirtämällä" leikki, jossa nuorten tuli piirtää ennalta annettu kuva edessä olevan selkään, jonka jälkeen viimeinen jonossa oleva henkilö piirtää tuloksensa paperille. Tässä lajissa nähtiin vaikka minkälaisia tapoja fuskata, ja useiden joukkueiden tuloksia diskattiinkin vilpin johdosta. 

Kolmantena lajina oli Minnin pitämä vesiviesti, jossa nuoret täyttivät kauhan avulla pientä astiaa, ja nopeiten astian täyttänyt voitti. Nuoret juoksivat ja kannustivat toisiaan täysillä mukana ollen.

Neljäntenä lajina oli myös Minin pitämä lauluämpäri, jossa jokainen joukkue seisoi kentän eri nurkissa, ja keskellä kenttää oli ämpäri. Tehtävänä oli osata laulaa jokin olemassaoleva laulu, jossa esiintyy pyydettävä sana. Nuoret juoksivat yhdellä kierroksella ämpäriä kohti samaan aikaan niin lujaa, että ämpäri hajosi. Yritystä ainakin löytyi!

Lauluämpäri

Sanat, joista lauluja piti keksiä

Viides laji oli Ansan pitämä englannin kielen testi, jossa testattiin aiemmin läpikäytyjä asioita. Tässäkin lajissa koitetiin viereiseiltä jokkueilta onkia vastauksia, mutta lopulta jokainen joukkue sai vähintään tyydyttävän tuloksen.

Kuudes laji piti olla Elenan pitämä viesti vankilan ympäri, mutta henkilökunta ei yhtäkkiä tätä vankilan ulkopihalle menoa sallinutkaan, vaikka aiemmin oli ollut myöntyväinen, joten laji vaihtui ultimateen, jossa nuoret pelasivatkin todellakin tosissaan. 

Verkko viriteltiin piikkilankaan sängynrungon avulla

Viimeinen laji oli lentopallo, josta käytiin turnaus neljän joukkueen kesken. Joukkeita täydensi Minni ja Ansa, koska monessa joukkueessa oli pelikyvyttömiä nuoria, kuten esim. kätensä murtanut poika. Lentopallon aloittamista ennen voittaja oli jo selvinnyt, mutta se ei nuorten peli-intoa vähentänyt! Samaan aikaan Elena asetteli palkintopöytää voittajien valittaviksi.

Lopullinen tulos selvillä!

Voittajajoukkueen valinta 

Jokaiseen palkintoon kuului myös Diva -saippua, hygieenisyys ennenkaikkea!

Viimeisen päivämme kunniaksi ostimme vankilalle myös muita herkkuja, kuten karkkia, keksejä ja limua. Nuorten iloksi olimme myös länkkärimaiseen tyyliin tilanneet pizzaa, joka on paikallisille suhteellisen harvinainen herkku!

Vankilassa työskentelyn lopettaminen oli haikeaa, ja paljon olisi vielä ollut asioita, mitä olisi nuorille halunnut opettaa ja heidän kanssaan tehdä. Hyvästien sanominen ei ole koskaan mukavaa, mutta vaikka joskus vankilalle palaisimmekin, niin täytyy toivoa, että ainakaan samat nuoret eivät siellä odottaisi. Aika vankilalla oli antoisaa ja opettavaista eikä vähiten siksi, että opettaminen ei ole meille ominta alaa. Suomalainen koulutuksemme on kuitenkin antanut verrattaen niin paljon, että voimme kokea aikamme ja opetuksemme olleen hyödyksi nuorille. Nuorten osallisuus ja aktiivisuus oli todella kiitettävällä tasolla, ja uskomme, että heillekin tästä ajasta jäi jotain hyödyllistä käteen. 

Harjoittelu: DONE!

Viimeistä (?) kertaa vankilan porteilla