Maanantaina
saapuessamme talolle olimme hyvin positiivisesti yllättyneitä sillä
tanskalainen women sober house shopin perustaja Stine oli saanut talon naisiin
järjestystä ja uusi päivänohjelma oli astunut voimaan. Uusi ohjelma on paljon
entistä tiukempi ja siihen sisältyy tunnesessioiden lisäksi oppitunteja, joilla
kerrotaan muun muassa päihteiden vaikutuksesta elimistöön. Talolle oli myös
saapunyt viikonlopun aikana uusi nainen, joka kuitenkin lähti maanantaina
lähdettyämme talolta. Uuden naisen lisäksi toinen vastasynnyttäneistä oli tuotu
takaisin talolle sillä Stine oli vieraillut hänen kotonaan ja todennut paikan
kelvottomaksi ympäristöksi vastasyntyneen kanssa. Lisäksi tuoreella äidillä oli
siinä ympäristössä paljon suuremmat todennäköisyydet retkahdukseen.
Tunnesession ja oppitunnin lisäksi teimme talon naisten kanssa
valokuvakollaasin viikonlopun retkestämme. Kollaasi teipattiin olohuoneen viikonloppuna
maalatulle seinälle tuomaan lisää motivaatiota päihteettömyyteen.
Tiistaina
päästyämme talolle uusi ohjelma jatkui vielä hyvällä mallilla, mutta talon
toinen uusista äideistä oli halukas palaamaan takaisin kotiin. Hän väitti
sairastavansa epilepsiaa ja tarvitsevansa kotontaan lääkkeet, mutta kun Stine
vei hänet lääkäriin hän ei halunnut jatkotutkimuksiin. Lopulta pähkäilimme
Stinen kanssa pitkin päivää mitä tilanteelle
pitäisi tehdä. Naista oli myös kieletty ruokkimasta vastasyntynyttä
rintaruokinnalla sillä hän sairastaa c-hepatiitin lisäksi mahdollisesti myös b-hepatiittia,
mutta pulloruokinta opetuksesta huolimatta hän ruokki lasta ”salaa”
rintaruokinnalla aiheuttaen näin lapselle suuren vaaran sairastua. Sairaalasta
lähdettyään hän oli myös sanonut Stinelle haluavansa jättää vauvan ja lähteä
kotiin. Lopputulemana Stina ja talon johtaja päättyivät siihen, että Stine lähtee käyttämään naista hänen
kotonaan, mutta vauva jää talolle. Näiden surullisten sattumien lisäksi
tiistaihin mahtui kuitenkin jotain hyvääkin sillä Ansa sai pidettyä osalle
talon naisista toiminnanohjauksen, jossa jokainen osallistuja toteutti My idea
of good life –kartan, joka kertoo heidän omista hyvän elämän visioista sekä unelmistaan.
Kartan toteuttamista ennen osallistujat myös keskustelivat siitä mitä on hyvä
elämä ja mitä unelmia heillä on. Karttaan he leikkasivat ja liimasivat lehdistä
kuvia ja kirjaimia sekä piirtivät ja
kirjoittivat värikynillä. Naiset pitivät puuhastelusta paljon ja sitä oli
tarkoitus jatkaa vielä keskiviikkona sekä torstaina. Torstaina kaikkien töiden valmistuttua Ansa kävi tyttöjen kanssa
läpi jokaisen tuotoksen samalla keskustellen ja pohtien hyvää elämää.
Perjantaina
vietimme viimeistä päivää talolla. Kävimme aamulla ostamassa pientä
naposteltavaa ja marssimme talolle viimeistä kertaa (ainakin vähään aikaan).
Talolla suunnitelmamme oli tuntien välissä
opettaa tytöille muutamia suomalaisia biisejä, mutta koska talo toimii nykyisin myös lastentarhana,
biisien opettelu jäi vähän hiljaiseksi. Lasten kylpyjen jälkeen saimme
kuitenkin laitettua musiikin päälle ja naisten lempipuuha, eli laulaminen sekä
tanssiminen alkoi. Iltapäivällä kävimme myös keskustelun talon johtajan kanssa,
joka kehui meidän läsnäoloamme talolla. Olimme hänen mielestä saaneet tytöt
ihailtavan reippaasti mukaan erilaisiin järjestämiimme aktiviteetteihin. Hän myös kertoi, että
kaikki vapaaehtoistyöntekijät eivät ole pärjänneet naisten kanssa, sillä heidän
mielialavaihtelut (jotka tyypillisiä entisille käyttäjille) tuovat tarvetta
oikeanlaiseen motivoimiseen. Naisten kanssa pitää myös osata rakentaa heti
alkuun oikeanlainen luottamussuhde, jossa olimme onnistuneet ilmeisen hyvin. Mieltä
lämmittävien kehujen jälkeen hyvästelimme talon naiset haikeissa tunnelmissa
toivoen, että tapaamme vielä muotinäytöksessä, jonka toteutuminen on vielä
epävarmaa.
| Työharjoittelu 1/2 suuoritettu onnistuneesti! |
Seuraavaksi
pidämme parin viikon hiljaiseloa tutkien Zanzibarin pohjoisosan rantoja sekä merenalaista elämää,
jonka jälkeen siirrymme raikkaina uusiin haasteisiin Moshiin! Hakuna matata! J





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti