Hakuna Matata @ Tanzania! : Pole pole (hitaasti hitaasti)!

Kolmannen viikon maanantaina marssimme talolle totuttuun tapaan ja löysimme kaikki naiset Aminan huoneesta, hänen ympäriltään. Synnytys oli alkanut! Tuolloin emme kuitenkaan vielä tienneet miten pitkä synnytys tulisi olemaan, sillä loppujen lopuksi 4,5kg poika vauva syntyi vasta torstaina, jolloin talolaiset olivat saaneet lahjottua kirurgin tekemään Aminalle sektion. Kuulimme jälkeen päin, että HIV-positiivisten naisten voi olla muita vaikeampi saada kunnon hoitoa saaraalassa sillä kaikki lääkärit eivät suostu heitä leikkaamaan, varsinkaan ilman tuntuvaa korvausta. Olimme tehneet Aminalle ja tulevalle vauvalle "onnittelukortteja" ennakkoon, jotka maanantaina teippasimme olohuoneen seinälle odottamaan Aminan paluuta sairaalasta. Synnytyksen vaikeuden ilmettyä talon naiset olivat kuitenkin päättäneet silputa kortit, jotta ne eivät tuottaisi huonoa onnea. Korteista jäi kuitenkin kuvia muistoksi.

Onnittelukortit seinällä

Aisha halusi leikkiä vauvaa jännittäessään uuden vauvan tuloa

Tiistaina taivas oli auki melkein koko päivän ja välillä vettä tuli kuin suoraan saavista. Suomalaiseen tunnolliseen tapaan räpiköimme kuitenkin totuttuun aikaan töihin sateenvarjon kanssa. Saavuttuamme talolle huomasimme kuitenkin kaikkien nukkuvan ja pikku hiljaa ihmisten herättyä meille selvisi, että eihän kukaan sateella töihin lähde. Olisihan se pitänyt arvata! Katsottuamme säätiedoituksen päätimmekin olla keskiviikkona viisaampia ja otimme sen suoraan vapaapäiväksi sillä koko päiväksi oli luvassa sadetta, ja koska teemme töitä joinakin viikonloppuina tarvitsimme myös aikaa muiden koulutöiden tekemiseen. Suunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet tämänkään osalta sillä tiistai iltana Elenan kuume alkoi nousemaan ja jo kahdessa tunnissa se oli yli 39 astetta. Seuraavaksi oli siis vuorossa tutustuminen paikalliseen yksityiseen lääkäriin. Lääkärissä Elenalta otettiin kokeita, joiden valkosoluarvojen perusteella todettiin kyseessä olevan ärhäkkä mahabakteeri. Lopulta lääkäri latasi Elenan kankkuun kolme piikkiä, jotka alkoivat välittömästi tiputtamaan kuumetta ja poistamaan pahaa oloa. Piikkien lisäksi Elenalle määrättiin kolmet antibiootit samaan aikaan syötäväksi. Keskiviikkona Elena sitten parantelikin oloa ja Ansa teki koulutöitä.

Tie sateen jäliltä

Torstai olikin sitten viikon normaalein päivä, joka meni totuttuun tapaan talollan. Perjantai puolestaan oli päivä, jota olimme odottaneet koko viikon sillä silloin oli yhden talon entisen asukkaan häät sekä Abbyn kuivilla olon 1. vuosipäivän juhlat. Torstaina töiden jälkeen kiertelimmekin hikisinä markkinoita etsien kuumeisesti häälahjaa, Abbyn lahjaa sekä hameita häihin. Shoppailu täällä päin ei ole länsimaalaisena hirveän helppoa sillä kaikki tavarat ovat melko huonokuntoisia pilin palin kiinakrääsiä. Löysimme kuitenkin kutakuinkin tarvitsemamme.

Esther teki kortin tyttärelleen, jonka lupasimme lähettää postitse

Tapasimme talolla sattumalta myös Elenan tutun Päivin, joka työskentelee Suomessa maahanmuuttoyksikössä.
Pieni on maailma

Perjantai aamulla laittaiduimme ja lähdimme talolle päin, josta meidän oli tarkoitus lähteä yhdessä muiden kanssa häihin, jotka alkoivat päivällä. Talolle tultuamme huomasimme kuitenkin kaikkien olevan hiukan epävarmoja häihin lähtemisen suhteen ja jopa talon johtaja Diba sanoi vielä tuntia ennen häiden alkua, että ei ollut vielä varma lähteekö hän. Olimme puhuneet yhden talon vapaaehtoistyöntekijän Aruan kanssa, että hän olisi kuitenkin lähdössä ja niin jäimme odottamaan, että Arua tulee kaupalta talolle. Häiden alkamisen tienoilla Arua kuitenkin ilmoitti meille olevansa toisissa häissä eikä olisikaan tulossa. Pettymykseksemme emme siis päässeet häihin, koska emme tienneet missä ne olivat ja miten olisimme päässeet sinne. Häiden sijasta lähdimmekin sitten keskustaan rannalle purkamaan harmitustamme.

Häiden sijaan...

Illalla saavuimme talolle uudelleen ja iloksemme huomasimme, että Abbyn juhlat olivat vielä voimassa. Talo oli täynnä vieraita eri sober houseista. Illan pukeutumiskoodina oli mustavalkoinen asu, jonka moni tulijoista olikin ottanut huomioon. Juhlat alkoivat NA kokouksella, jossa osa ihmisistä jakoi kokemuksiaan ja onnitteli Abbyä. Juhlien tarjouluna oli kahvia, tupakkaa ja taateleita, joten onneksi olimme syöneet päivällä. Kokouksen jälkeen stereot laitettiin päälle ja väki alkoi tanssia keskellä olohuonetta. Tunnelma talossa oli koko illan hyvin iloinen ja hikinen.